Pieni historiikki
Vappu (1.5.) on myös Ranskassa työn juhla ja vapaapäivä. ”Työn juhlaa” alettiin viettää Ranskassa ensimmäistä kertaa 1700-luvun lopulla ja se oli eräänlainen suuren vallankumouksen sivutuote, joka tunnettiin nimellä sansculottides, mikä viittasi köyhiin ja työläisiin. Sata vuotta myöhemmin 1899 sosialistien kansainvälisessä kokouksessa, joka kokoontui Pariisissa, päätettiin, että toukokuun 1. päivästä tehdään päivä, jolloin noustaan taas barrikadeille. Tarkoituksena tuolloin oli saada työläisille 48-tuntinen työviikko (USA:n mallin mukaan). Vappumarsseihin osallistuneen tunnus oli aluksi punainen kolmio (8 tuntia työtä, 8 tuntia unta, 8 tuntia vapaa-aikaa) ja sittemmin punainen ruusu. Virallinen juhlapäivä 1.5. on ollut Ranskassa vuodesta 1947.
Vielä tänäkin päivänä ammattiyhdistykset järjestävät vappukulkueita Ranskan suurimpien kaupunkien kaduilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että vain alle 10 prosenttia ranskalaisista työntekijöistä kuuluu ammattiliittoihin. Se ei kuitenkaan estä ranskalaista ottamasta osaa mielenosoituksiin ja lakkoihin!
Ranskan vappu tuoksuu kielolta
Vapun vietto näkyy ranskalaisessa katukuvassa kaikkialla. Ei niinkään marssien (tai kostean juhlinnan) muodossa, vaan kadut ja aukiot täyttyvät kielokauppiaista. Kielo on Ranskassa perinteisesti kevään symboli, ja tapana on antaa kieloja lahjaksi ystäville merkkinä kevään tulosta (tämä pätee parhaiten Pohjois-Ranskassa, Rivierallahan kesä jo kolkuttelee ovella) ja tuottamaan onnea. Kielosta tuli vapun symboli enemmän tai vähemmän virallisesti vuonna 1907.
Tapana on ollut kietoa kielonoksan ympärille punainen nauha. Jokainen saa kuitenkin koristella kielonsa ja kimppunsa mielensä mukaan – kunhan kauppa käy! Ranskan veroviranomainen katsoo kielojen myyntiä kaduilla läpi sormien. Kuka tahansa saa myydä kielojaan verotta, kunhan ne ovat peräisin omasta puutarhasta tai metsästä eikä kukkatukusta, hmm… Myynnin saa aloittaa vasta 1.5. ja se, joka uskaltaa uhmata tätä sääntöä ja aloittaa kaupittelun aikaisemmin saa osakseen paheksuvia katseita, mätkyt tai pahimmassa tapauksessa mustan silmän! Kielonoksan hinta vaihtelee yleensä 1,50 eurosta 3,00 euroon, mutta näyttävämmästä kielokimpusta saa pulittaa yli 10 euroa.
Kielon symboliikkaa
Kielo (ransk. muguet) oli jo muinaisten kelttien onnen symboli. Tapa lahjoittaa kieloja ystäville toukokuun 1. päivänä on peräisin peräti 1500-luvulta, jolloin Ranskan kuningattarena oli Katariina de Medici. Hänen poikansa, tuleva kuningas Kaarle IX halusi lahjoittaa kaikille hovinaisille kielonoksan kevään tulon ja onnen merkiksi. Kielo on liitetty myös ensirakkauteen. Ranskassa järjestettiin aikoinaan ”kielotanssiaisia”, joihin nuoret saivat osallistua ilman esiliinaa – vanhemmilta oli tilaisuuteen pääsy kielletty! Naiset pukeutuivat valkoiseen pukuun ja miesten napinläpeä koristi kielonoksa…
Kukkien kielessä kielo tarkoittaa ”onnen paluuta” ja ranskalainen viettää ”kielohääpäivää” kun yhteistä onnea on jatkunut 13 vuotta. Ja sitä, joka löytää kielon, jossa on 13 kelloa, odottaa iso onni. Kielo on myös Toulonin rugbyjoukkueen tunnus, ja se oli muotisuunnittelija Christian Diorin fetissi. Taakse on jäämässä se vanha tapa, jossa sulhanen ojentaa valitulleen kielokimpun, tai jossa koko suku lahjoittaa tuoreelle äidille kielokimpun pienokaisen onnen ja terveyden takeeksi. Jos ranskalaiselle suomalaisten joulukortti-intoilu on ihmetyksen aihe, Ranskassa sen korvaa kielon kuvin varustettu ”vappukortti”.
Miellyttävän tuoksuista kieloa on luonnollisesti käytetty pitkään ranskalaisessa hajuvesiteollisuudessa, jonka maailmankuulu ”pääkaupunki” Grasse, sijaitsee Ranskan Rivieralla. Kielo tuoksuu mm. Yves Saint Laurentin Manifesto-tuoksussa. Kielo on ollut Suomen kansalliskukka virallisesti vuodesta 1982.
