Cannes ja Iles de Lérins

Tänä päivänä elegantti Cannes on yksi Ranskan Rivieran tunnetuimmista kaupungeista. Tutustu tarinaan Cannesin loistokauden alkuvaiheista ja kaupungin nähtävyyksistä. Kesähelteellä Cannesin edustalla olevat Îles de Lérins -saaret ovat viehättävä retkeilykohde joko omalla veneellä tai vesibussilla.

Cannes oli vuoteen 1834 saakka vaivainen kalastajakylä, jota ei oltu edes merkitty kartalle! Kylä muodostui kolmen tien varteen rakennetuista kalastajien taloista, linnasta kukkulalla ja majatalosta, jossa tarjoiltiin kalasoppaa. Nimi Cannes tulee sanasta ” cannas” = kaislat, sillä alun perin kaupunki oli kaislojen ympäröimällä suoalueella.

Kylän teki tunnetuksi Ison-Britannian lordikansleri Brougham, joka oli sairaan tyttärensä Eleonoren kanssa matkalla Nizzaan sen lempeän ilmaston vuoksi parantelemaan keuhkosairauttaan. Hän ei kuitenkaan päässyt määränpäähänsä Nizzassa raivoavan koleraepidemian takia ja joutui pysähtymään Cannesiin. Aluksi Brougham oli lähinnä pettynyt rahvaanomaiseen kalastajakylään, mutta ajan kuluessa lordikansleri alkoi viehättyä alueesta aina vain enemmän ja päätti ostaa tontin ja rakennuttaa sille talon, jonka nimeksi tuli Villa Eleonora. Talo on vieläkin olemassa, useaksi asunnoksi remontoituna Avenue du Docteur Picaudilla.

Yläluokkaiset englantilaiset seurasivat Broughamin esimerkkiä. Kerrotaan, että he jopa mieltyivät Cannesiin enemmän kuin Nizzaan, jonne ”alaluokka” oli asettautumassa. Britit toivat jopa pihanurmikoillensa tarvittavan turpeen kotimaastaan laivoilla, joita varten Cannesiin tarvittiin uusi satama. Broughamin tiedetään saaneen Kuningas Louis Philippeltä miljoona frangia (33 kertaa suurempi summa kuin koko kaupungin budjetti oli) uuden sataman rakentamiseen. Kuninkaallisetkin pitivät Cannesista. Kuningatar Victorian pojat Leopold ja Edward keksivät Cannesin huvielämän ja viettivät paljon aikaansa kaupungilla. Brittien ajoista kertovat edelleen upeat vanhat villat näyttävine puutarhoineen keskustan ympärillä olevilla rinteillä.

Nykyisin n. 74 000 asukkaan Cannes on etupäässä tunnettu joka toukokuisista filmifestivaaleistaan ja muista isoista kansainvälisistä konferensseista. Historian ensimmäiset filmijuhlat oli määrä pitää v.1939, mutta 1. maailmansodan sodan takia ne peruttiin ja ensimmäiset pidettiin lopulta vuonna 1946. Cannesin ydin on palmujen reunustama tyylikäs rantabulevardi La Croisette. Cannesin valokuvatuin maamerkki on rantabulevardille v. 1982 rakennettu Festivaalipalatsi, jota paikalliset kutsuivat aluksi ”bunkkeriksi”. Monet turistit haluavat tulla kuvatuksi pääovelle johtavalla punaisella matolla. Palatsin ympärillä oleville katukivetyksille on upotettu kuuluisuuksien kämmenenjälkiä.

Festivaalipalatsia vastapäätä on Liberté-aukio, jolla seisoo lordi Broughamin patsas. Aukiolla pelataan petankkia, pidetään antiikkitoria ja sen laidalla on kahviloita plataanien varjossa. Alueen takana on Cannesin kuuluisa tori Marché Forville, josta saa päivittäin tuoreita vihanneksia, kasviksia, kukkia sekä muita herkkuja. Rantabulevardin itäpää kaartuu Pointe de la Croisette -niemeen, jonka kärjessä on kesäisin toimiva Palm Beach Casino. Se on rakennettu keskiaikaisen linnan raunioille.

Kaupungin huvivenesatamasta nouseva Cannesin vanha kaupunki, Le Suquet, on entinen Canois Castrumin roomalaiskaupunki. Alueen sydämessä sijaitseva kirkko, Notre-Dame de l’Espérance, on valmistunut v. 1648. Vanhassa kaupungissa on myös munkkien 1000-1100-luvulla rakentama linna, jossa nykyisin toimii etnografinen museo, Musée de la Castre. Siellä on eri puolilta maailmaa kerätty arkeologinen ja kansantieteellinen kokoelma, jossa on mm. pukuja Tyynenmeren saarilta, Aasian taidetta ja afrikkalaisia naamareita. Torniin kannattaa kiivetä katsomaan näkymiä Cannesin lahden suuntaan.

Cannesin siisteydestä ja kauneudesta pidetään erityistä huolta ja vuosittain 400 000 kukkaa istutetaan Croisetten varrelle neljä kertaa vuoden mittaan.

Cannesissa on monta tunnettua vanhaa hotellia. Niistä ehkä kuuluisin on vuonna 1911 arkkitehti Henri Ruhl’in suunnittelema ja rakennuttama Carlton. Hotellilla on kermakakkumainen ulkoasu ja kaksi mustaa kupolia, joiden mallina olivat tarinan mukaan kurtisaani Belle Otéron – arkkitehdin rakastajattaren – rinnat. Carltonilla oli ennen niin hyvä maine, että toisessa maailmasodassa muuan New York Timesin toimittaja pyysi armeijaa säästämään rakennuksen pommituksilta.

Cannesin saaret – Îles de Lérins

Cannesin edustalla on kaksi asuttua saarta, suurempi Île Sainte-Marguerite ja pienempi Île Saint-Honorat, joiden väliin jää vain pieni salmi. Cannesin satamasta on päivittäin laivayhteys saarille. Saarilla vallitsee täysin toisenlainen elämänmeno kuin vilkkaassa kaupungissa. Eukalyptus- ja mäntymetsien siimeksessä vallitsee todellinen luonnonrauha.

Roomalaiset kutsuivat Cannesin edustan saariryhmää nimellä Lerina ja nykyisin ne tunnetaan ranskaksi yleisnimellä Îles de Lérins. Saint-Honorat -saari on nimetty roomalais-gallialaisen ”iloisen piispan” Pyhän Honoratiuksen mukaan, joka perusti saarelle munkkiluostarin 400-luvulla. Saarelle oli naisilta pääsy kielletty. Sainte-Marguerite -saari sai nimensä Honoratuksen siskolta, joka perusti isommalle saarelle nunnaluostarin. Miehetkin saivat tulla Sainte-Margueritelle, joten sisarukset pystyivät säännöllisesti tapaamaan toisiaan.

Saint-Honorat -saari on vain 400 m leveä ja lähes kokonaan pinjamäntyjen, eukalyptuspuiden ja sypressien peittämä. Saarella on merkittävä kirkollinen historia. Se oli pitkään katolisen kirkon omaisuutta ja satojen vuosien ajan saari oli koko eteläisen Euroopan uskonnollinen keskus. Parhaimmillaan saarella asui jopa 3700 munkkia, ja luostarissa moni merkittävä piispa sai siellä koulutuksensa. Varallisuutensa takia saari joutui usein merirosvojen ryöstöjen kohteeksi eikä se säästynyt paavilliselta korruptioltakaan, joten sen rappiolta ei voitu välttyä.

Nykyään saaren luostarissa asuu n. 25 munkkia. Kirkossa voi vierailla, mutta muuten saari on munkkien yksityistä asuinaluetta. Munkit kasvattavat saarella laventelia, viinirypäleitä ja appelsiineja, ja myyvät tekemäänsä hunajaa ja Lérina-likööri, mutta ehdottomasti tärkein myyntiartikkeli on munkkien valmistama laadukas valkoviini.  Saaren ainoa ravintola on tasokas La Tonnelle.

Sainte-Marguerite -saarella voi tehdä 9 kilometrin kävelylenkin saaren ympäri. Saarella on parikymmentä rakennusta, joista suurin osa on kalastajien asuntoja. Merkittävin on 1600-luvulla rakennettu linna, Fort Royal, jonka läheltä on löydetty kaivauksissa talojen jäänteitä, mosaiikkeja, keramiikkaa ja seinämaalauksia noin 200-luvulta eKr. Linnassa on tiettävästi vuosina 1687-1698 ollut vankina kirjailija Alexandre Dumas’n kuuluisaksi tekemä Rautanaamiona tunnettu mies, jonka epäillään olleen kuningas Ludvig XIV:n salassa syntynyt ja elänyt kaksoisveli. Intialainen miljardööri, Vijay Mallya, osti taannoin hulppean ”Le Grand Jardin” -nimisen luksuskiinteistön saarelta noin 40 miljoonalla eurolla. Kyseessä on saaren ainoa yksityisomistuksessa oleva rakennus.

Kesäisin lukuisat huviveneet ajelevat saarten väliselle matalikolle paistattelemaan päivää ja harrastamaan vesiurheilulajeja.

Sainte Marguérite -saarella on erinomainen rantaravintola La Guérite.

Lähteet:
– Provence ja Ranskan Riviera, Kaupunkikirjat, WSOY
– Insight Guides: The French Riviera
– Wikipedia

Compare listings

Compare
Search